Kolmivuotias lapsi on usein puuhakas, utelias ja avoin. Lapsen kehityksen kannalta on tärkeää, että hänen uteliaisuuteensa ja vilkkauteensa suhtaudutaan ymmärtäväisesti. Leikki-ikäisen vanhempien tärkeimpiä tehtäviä on antaa lapselle mahdollisuuksia opetella omia taitojaan ja tukea lasta pettymyksen ja epäonnistumisen hetkellä, tukea lapsen moraalin ja sosiaalisten taitojen kehittymistä, asettaa rajoja ja kestää lapsen kiukkua. Jokainen lapsi kehittyy yksilöllisesti omaan tahtiinsa ja jokainen vanhempi on oman lapsensa ja perheensä paras asiantuntija.
Leikki-ikäisen mielikuvitus on vilkas. 3-vuotiaana mielikuvitusta ja todellisuutta voi olla vaikea erottaa, jolloin lapsi saattaa kertoa hyvin erikoisia juttuja. Lapsi ei valehtele tahallaan. Aikuisen on hyvä selventää lapselle, mikä on totta ja mikä ei. Iän karttuessa leikit monipuolistuvat ja mielikuvitus on helpompaa erottaa todellisuudesta. Mielikuvituksen kehittyessä myös lapsen pelot saattavat voimistua ja painajaiset tuntua hyvin todellisilta. Peloista jutteleminen, asioiden selittäminen lapsentasoisesti sekä rauhallinen ja asiallinen suhtautuminen vähentävät lapsen pelkoja.
5-6 -vuotiaana lapsen kysymykset voivat olla jo kiperiä. Hankalistakin aiheista on lupa puhua ja kysyä. Lapsen kysymyksiin on tärkeää vastata rehellisesti, lapsen kehitystaso huomioiden. Vastakysymys ”Mitä itse ajattelet?” auttaa sinua selvittämään, mitä lapsi tietää asiasta jo ennestään ja millaista vastausta hän on vailla. Puhu vain siitä, mitä lapsi kysyi, sillä yleensä se riittää lapselle. Mitä isommaksi lapsi kasvaa, sitä tarkempia vastauksesi voivat olla. Myös esikoulun ja koulun alun ajatteleminen voi pelottaa ja jännittää. Olisikin hyvä keskustella uusista elämänvaiheista etukäteen lapsen kanssa ja vaikka lukea yhdessä esikoulun ja koulun aloittamiseen liittyviä kirjoja.
Leikeille on tärkeää varata aikaa. Aikuisen ei tarvitse puuttua leikkeihin, elleivät ne muutu vaarallisiksi ja lapselle tai leikkikavereille vahingollisiksi. Leikki opettaa lapselle tärkeitä sosiaalisia taitoja, kuten jakamista, vuoron odottamista, omien toiveiden ilmaisemista ja toisten toiveiden huomioimista, kehittää omatoimisuutta ja oikeudenmukaisuuden tajua. Isommat leikki-ikäiset voivat touhuta jo itsekseen kotipihalla. Aikuisen kanssa on hyvä käydä etukäteen ulkoilun pelisäännöt ja lasta on hyvä muistuttaa niistä aika ajoin. Lue lisää leikkimisestä blogikirjoituksesta: https://perheenpalvelupolku.fi/2022/03/27/leikitaanko/
Lapsen turvallisuuden tunne rakentuu aikuisten antamasta riittävästä ja oikea-aikaisesta hoivasta. Kun lapsella on tunne, että hänestä huolehditaan, hän pystyy suuntaamaan kaiken huomionsa oppimiseen. Lapsen tunnetaitojen kehittyminen jo pienestä pitäen on tärkeää. Vanhemman tehtävänä on pyrkiä tavoittamaan lapsen tunnetila, opettaa lasta tunnistamaan tunteita ja nimeämään niitä. Mitä isommaksi lapsi kasvaa, sitä helpompaa lapsen kanssa on yhdessä pohtia, mitä tunteita lapsi tuntee ja mistä ne voisivat johtua. Tärkeää on pyrkiä pysymään rauhallisena ja olemaan lapselle läsnä. Kun lapsella on paha mieli, hänen tulisi voida luottaa siihen, että hän voi tukeutua vanhempaan ja saa vanhemmalta lohdutusta sekä rauhoittelua. Turvallisuuden tunne tulee myös siitä, että lapsi saa ilmaista kaikenlaisia tunteita, myös vihaa, kiukkua, suuttumusta, pelkoa sekä surua ja että hänet hyväksytään kaikkine tunteineen.
Lapsi ei voi päättää kaikesta itse, mutta lapsella on välillä hyvä olla mahdollisuus valita ja harjoitella päätöksentekoa pienillä arkisilla asioilla, kuten pukeeko jalkaansa keltaiset vai vihreät sukat. 5-6-vuotiaan kanssa voi esimerkiksi jo valita yhdessä päiväkotiin tai esikouluun puettavat vaatteet edellisenä iltana. Jos lapsi ei jostain asiasta saa päättää itse, vaan aikuinen päättää hänen puolestaan, on vanhemman myös omissa ilmaisuissaan oltava johdonmukainen. Lapsen kasvaessa vanhempien päätösten perustelu on yhä tärkeämpää. Päätös esimerkiksi sopivasta ruutuajasta tai monipuolisesta ravitsemuksesta perustuu vanhemman tietämykseen siitä, mikä on lapsen paras. Selkeät säännöt auttavat lasta ymmärtämään, mitä häneltä odotetaan ja millaisia seurauksia hänen käyttäytymisellään on.
Tunteakseen olonsa turvalliseksi, lapsella tulisi olla luottamus siihen, että aikuinen on käytettävissä, vaikka touhuisikin hetken omiaan. Lapselle on tärkeää, että hän saa läheisyyttä ja lohdutusta aina, kun hän sitä kaipaa. Lasta ei voi koskaan helliä liikaa. Aina ei tarvitse olla puuhastelemassa, sillä myös rauhalliset hetket yhdessä vanhemman kanssa ovat lapselle tärkeitä. Lapselle on myös tärkeää, että pääsee mahdollisuuksia mukaan joskus puuhastelemaan kivoja juttuja kahdestaan vanhemman kanssa. Lapselle turvallisuuden ja pysyvyyden tunnetta luovat arjen rutiinit ja suunnilleen samanlaisen toistuva päiväjärjestys. Rutiinit helpottavat myös tekemisestä toiseen siirtymistä, koska silloin lapsi pystyy ennakoimaan tulevia tapahtumia. Lapsen on myös helpompi sopeutua muutokseen silloin, kun siitä kerrotaan hänelle etukäteen. Esimerkiksi leikit tai tv:n katsomisen lopettaminen voi olla helpompaa, jos siitä kerrotaan hieman etukäteen tai esimerkiksi munakello tai kids/time timer-sovellus ilmoittaa siirtymän ajasta.
Lapselle tärkeiden ihmisten mielipiteet lapsesta, itsestään ja muista ihmisistä vaikuttavat hänen itsetuntoonsa. Vanhemman hyväksyntä ja arvostus itseään, lasta ja toisia ihmisiä kohtaan auttaa lapsen itsetunnon vahvistumisessa. Sen sijaan vanhemman arvosteleva ja mitätöivä asenne lasta, itseä tai muita ihmisiä kohtaan voi heikentää lapsen itsetuntoa. Lapsi seuraa tarkkaan erityisesti perheenjäsentensä käyttäytymistä eri tilanteissa ja jäljittelee sitä. Lapsi oppii perheenjäseniltään esimerkiksi arkisia tapoja, käytöstapoja, toisiin ihmisiin suhtautumista sekä taidon osoittaa hellyyttä ja tunteita. Mitä isommaksi leikki-ikäinen kasvaa, sitä enemmän hän alkaa verrata omia taitojaan ikätovereidensa taitoihin. Lapselle on tärkeää kertoa, ettei kukaan osaa kaikkea, muistuttaa hänen hyvistä ominaisuuksistaan ja taidoistaan sekä korostaa, että lapsi on riittävän hyvä, vaikkei hän aina osaisi jotain, mitä joku muu osaa.
Lapsi tarvitsee aikuisen, joka antaa huomiota, hyväksyntää, kehuja sekä kiitosta ja on kiinnostunut lapsen tekemisistä ja sanomisista. Lapsi tarvitsee kiitosta myös yrittämisestä ja omatoimisuudesta. Lapsen kasvaessa omatoimisuus kehittyy yrittämisen ja yhdessä tekemisen kautta silloin, kun lapselta odotetaan hänen kehityksensä ja kykyjensä mukaisia asioita. Vaikka lapsi kokee olevansa jo ”iso”, haluaa hän olla välillä aivan pieni ja nauttia vanhempien hoivasta ja hellyydestä. Lapselle kaikkein tärkeimmät ihmiset ovat omat vanhemmat ja leikki-ikäinen ihaileekin kovasti vanhempiaan. Lapsesta on ihanaa, kun vanhemmat nauttivat hänen seurastaan ja kun hän saa vanhemmat nauramaan. Usein 4-6-vuotiaana lapsi haluaa olla huomaavainen, avulias ja pitää huolta läheisistään. Tämän ikäinen pahoittaa mielensä herkästi, varsinkin, jos hänen kustannuksellaan leikitään. Lapsen ihailun sekä kehujen ja kiitosten antaminen lapselle on tärkeää, sillä lapsi oppii näkemään itsensä sellaisena kuin hänelle tärkeät ihmiset hänet näkevät ja saa myös kokemuksen omasta arvokkuudestaan.
Lähteet:
Lapsi eri ikäkausina. 3-vuotias, MLL (linkki vie oppaan PDF-versioon)
Lapsi eri ikäkausina. 4-vuotias, MLL, (linkki vie oppaan PDF-versioon)
Lapsi eri ikäkausina. 5-vuotias, MLL (linkki vie oppaan PDF-versioon)