Palvelut

Mahdollisia Kelan sairauteen tai vammaan perustuvia palveluita leikki-iässä ja kouluiässä:

Alle 16-vuotiaan vammaistukea voi hakea silloin, kun hoidon ja tuen tarve on tavallista suurempi ja sen kesto on yli 6 kuukautta. Lisätietoa lasten vammaistuesta saat Kelan sivuilta. Koska hakemusten täyttäminen on haastavaa, olemme tehneet vanhempien kanssa vammaistuen hakemisen muistilistan.

Alle 16-vuotiaan vammaistuen hakemisen vinkkilista (word-lomake) antaa vinkkejä vanhemmille kuinka kuvata arjen tilanteita ja lapsen niissä tarvitsemaa apua, ohjausta ja valvontaa. 

Tässä on myös (pdf-tiedosto) esimerkki vanhemman täyttämästä vinkkilistasta. 

Kuntoutus- ja sopeutumisvalmennuskurssit. Kela järjestää kuntoutus- ja sopeutumisvalmennuskursseja lapsille, nuorille ja aikuisille sekä heidän perheilleen ja läheisilleen.

Sopeutumisvalmennuskurssit auttavat asiakasta ja hänen perhettään sopeutumaan sairauden tai vamman mukanaan tuomiin muutoksiin. Kuntoutuskurssilla kuntoutuja saa tukea sairaudesta tai vammasta kuntoutumiseen. Kursseilta saat tietoa sairaudestasi, vertaistukea sekä tukea arjen toimintoihin. Lue lisää Kelan kuntoutus- ja sopeutumisvalmennuskursseista Kelan sivuilta.

LAKU–perhekuntoutus on tarkoitettu 5–15–vuotiaille lapsille tai nuorille,  joilla on diagnosoitu ADHD tai ADD tai autismikirjon häiriö tai Touretten oireyhtymä. Kelan sivuilta löydät tietoa LAKU-perhekuntoutuksesta ja siihen hakemisesta.

Erityishoitorahaa voi hakea vanhempi, jos hän osallistuu alle 16-vuotiaan lapsen sairaudesta tai vammasta johtuvaan hoitoon tai kuntoutukseen niin, että hän joutuu tilapäisesti olemaan pois töistä kokopäiväisesti. Lue lisää erityishoitorahasta Kelan sivuilta.

Vuosiomavastuu eli lääkekatto on korvattujen lääkekustannusten vuosittainen yläraja, jonka ylittymisen jälkeen sinulla on oikeus lisäkorvaukseen. Lisäkorvauksella pyritään siihen, että lääkekustannukset eivät nousisi kohtuuttoman suuriksi. Lisätietoja Kelan sivuilta.

Jotta palvelut ja tukitoimet järjestyvät, vaatii se perheeltä usein yhteistyötä monen eri tahon kanssa. Lapsen asioiden hoitaminen voi olla vaativaa, aikaa ja voimavaroja vievää sekä vaikeaselkoista. Perheen ei tarvitse selviytyä tässä yksin. Ammattilaisten työhön kuuluu ohjata perheitä oikeiden palveluiden löytämisessä.

Palvelusuunnitelman laatiminen auttaa selkeyttämään palvelutarpeita ja niiden järjestämistä. Perhe voi pyytää palvelutarpeen arvioinnin ja palvelusuunnitelman laatimisen hyvinvointialueen sosiaalityöntekijältä. Palvelusuunnitelma laaditaan aina lapsen ja hänen koko perheensä tarpeiden pohjalta yhdessä heidän kanssa. Palvelusuunnitelman ja siihen kirjattujen palveluiden ja toimenpiteiden tavoitteena on perheen hyvä elämä. Lue lisää palvelusuunnitelmasta ja sen laatimisesta Jaatistietopankista (linkki aukeaa Jaatistietopankin sivulle).

Kuntoutussuunnitelma tehdään julkisen terveydenhuollon yksikössä yhdessä perheen kanssa. Vastuu kuntoutussuunnitelman tekemisestä on hoitavalla lääkärillä. Kuntoutussuunnitelman laadinnassa voi olla mukana myös moniammatillinen työryhmä, johon voi kuulua psykologi, fysioterapeutti, sosiaalityöntekijä, erikoisalan lääkäri, toimintaterapeutti tai muu työntekijä. Kuntoutuksen tavoitteena on edistää sairaan tai vammaisen lapsen toimintakykyä, itsenäistä selviytymistä, hyvinvointia ja osallistumismahdollisuuksia. Nuoren kohdalla pohditaan myös, miten kuntoutuksella edistetään nuoren opiskelu- ja työkykyä. Suunnitelma perustuu kuntoutuvan lapsen perheen ja hoitavan tahon yhteistyössä arvioimaan kuntoutustarpeeseen. Kuntoutussuunnitelma tulee laatia aina yksilöllisesti kokonaistilanne huomioiden. Kuntoutussuunnitelma laaditaan vähintään yhdeksi vuodeksi ja enintään kolmeksi vuodeksi. Kuntoutusta järjestetään joko julkisen terveydenhuollon (terveyskeskus/sairaala), Kelan tai vakuutusyhtiöiden korvaamana. Lue lisää kuntoutussuunnitelmasta ja sen laatimisesta Aivovammaliiton sivuilta ja Jaatistietopankista (linkit aukeavat uuteen välilehteen).

Järjestöjen sosiaaliturvaoppaassa on kerrottu lasten ja lapsiperheiden palveluista (linkit aukeavat sosiaaliturvaoppaan sivuille):

• tukea lapsen hoitoon,
• varhaiskasvatuksessa ja koulussa olevan lapsen palveluista,
• kuntoutuksesta ja sopeutumisvalmennuksesta
• lapsen terveydenhuollon palveluista
• asumisen, apuvälineiden ja arjen tuen palveluista

Erityislapsiperheet.fi-sivusto (linkki aukeaa Erityisperheet-sivustolle) on suunnattu perheille yli diagnoosirajojen. Sivustolla on tietoa palveluista sekä toivoa perheiden omannäköiseen arkeen. Erityisperheet.fi-sivuston on tehnyt vapaaehtoistyönä Kirsi Vierula. Hän on erityislapsen äiti ja Omaishoitajaliiton työntekijä. 

Tavallisimpia kuntoutusmuotoja ovat fysioterapia, toimintaterapia, puheterapia, neuropsykologinen kuntoutus sekä lääkehoito. Lisäksi sopeutumisvalmennus voi edistää lapsen ja perheen hyvinvointia. Sopeutumisvalmennuksella tarkoitetaan lapsen tai nuoren perheelle järjestettävää kurssitoimintaa, missä tarjotaan tietoa ja vertaistukea kaikille perheenjäsenille.  Lasta ja perhettä ei sananmukaisesti vaadita sopeutumaan, vaan opetellaan kuntoutumisen avulla elämään lapsen ja perheen näköistä elämää. Tämä mahdollistuu tiedon, näkökulmien ja vinkkien saamisen kautta. Esimerkiksi löytämällä käytännön haasteisiin erilaisia ratkaisuja. Tarkoituksena on tarjota tukea kuntoutumiseen ja oman näköisen arjen rakentamiseen vammasta huolimatta.

Suomalainen kuntoutus on monikanavainen kuntoutuksen järjestämisen ja rahoituksen suhteen. Sitä järjestävät terveydenhuolto, sosiaali- ja koulutoimi, sekä Kela ja vakuutusyhtiöt ja järjestöt. Voit tutustua järjestöjen kuntoutusta tukeviin palveluihin täältä (linkki avautuu uuteen välilehteen)

Lisätietoa:

• Mitä on lasten kuntoutus?, (Linkki aukeaa Terveyskylä.fi-sivulle)
• Lapsen ja nuoren hyvä kuntoutus, Valtakunnallisen lasten ja nuorten kuntoutuksen julkaisema kirja 2021
• Arki kuntouttaa – vinkkejä kotiin, (Linkki aukeaa Terveyskylä.fi-sivulle)

Lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälinepalvelut ovat osa terveydenhuollon palveluita. Lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälinepalveluita säätelevät samat säädökset kuin muutakin terveydenhuoltoa. Apuvälinearviointi ja apuvälineen valinta tulee tehdä yksiöllisen arvioinnin perusteella yhteistyössä lapsen perheen kanssa. Apuvälineen luovuttamisen perusteena on sairaudesta, vammasta tai kehitysviiveestä johtuva toimintakyvyn alentuminen. Oikein valittu apuväline edistää lapsen kuntoutumista, tukee, ylläpitää tai parantaa toimintakykyä arjen toiminnoissa. Lue lisää valtakunnalliset apuvälineiden luovutusperusteet -oppaasta (linkki aukeaa uuteen välilehteen STM:n sivulle)

Palvelujen piiriin pääseminen voi olla haasteellista, jos perheen asioista vastamaan ei löydy selkeää vastuutahoa. Perhe voi pudota eri sektoreiden ja palvelujen välisiin kuiluihin ja päätyä pompoteltavaksi taholta toiselle.  Jokaisella ammattilaisella on mahdollisuus ottaa vastaan tukea tarvitseva perhe ja varmistaa perheen pääsy palvelupolun alkuun. Moniammatillinen yhteistyö ammattilaisten välillä lisää mahdollisuuksia toimia perheen hyväksi useissa asioissa. Tällöin tuen saaminen ei ole riippuvainen vain perheen kohtaavan ammattilaisen osaamisesta tai työnkuvasta. Myös hyvin järjestetty palveluohjaus auttaa perhettä pääsemään tuen piiriin.

Jos perhe jää vaille palveluja, on riskinä vanhempien voimavarojen loppuminen. Tämä voi johtaa kasaantuviin ongelmiin ja lopulta vanhemman uupumukseen. Joissain tapauksissa tuen hakeminen vaatii vanhempien aikaa ja resursseja niin paljon, että perhe katsoo paremmaksi jättäytyä palvelujen ulkopuolelle. Näiden kehityskulkujen seurauksena palveluihin hakeudutaan vasta siinä vaiheessa, kun asiat ovat monimutkaistuneet pitkään. Usein tilanteiden kärjistyessä päädytään viimesijaisiin palveluihin peruspalvelujen sijaan. Perheen jaksamisen ja hyvinvoinnin kannalta on ensiarvoisen tärkeää löytää palvelujen äärelle heti kun tuen tarve ilmenee.

Erityislapsiperheiden palveluissa täytyy entistä enemmän kiinnittää huomiota ennaltaehkäiseviin ja kokonaisvaltaisiin tukiratkaisuihin. Erilaiset tuen tarpeet ilmenevät yleensä elämän kolmella keskeisellä osa-alueella, SISOTE-kentässä. Tuen ja palvelujen tarvetta tulisi tarkastella kokonaisvaltaisesti ja yhtäaikaisesti kaikissa näissä. Tuen vaikuttavuutta lisää perheiden, lasten ja nuorten tarvitseman tuen vieminen osaksi heidän omia yhteisöjään ja toimintaympäristöjään.

SISOTE-kentän huomioivan tuen tulisi rakentua:

1) Kokonaisvaltaisesti

Kokonaisvaltaisen tuen puute voi aiheuttaa epätasapainotilan, jossa lapsen tai nuoren oireilu yhdellä elämän osa-alueella voi aiheutua kuormittumisesta toisella. Näin käy, kun kokonaiskuormitus kasvaa liian suureksi. Jos keskitytään näkyviin haasteisiin, ei välttämättä löydetä pysyviä ratkaisuja nuoren tilanteeseen.

2) Pitkäkestoisesti

Tuen tulee olla pitkäkestoista, koska erityispiirteiden aiheuttamat haasteet ilmenevät vuorovaikutuksessa henkilön elinympäristön kanssa. Tämä aiheuttaa vahvempaa tuen tarvetta varsinkin elämän muutosvaiheisissa, nivelkohdissa kuten lapsen siirtyessä luokka-asteelta toiselle. Joskus tuen tarpeet muuttuvat arkipäiväisten muutosten seurauksena, vaikka muutokset näyttäisivät varsin pieniltä ulkoapäin katsottuna. Jos löydetään sopivat tukimuodot ja ratkaisut yhdellä osa-alueella, voidaan tuen tarpeita arvioida paremmin toisellakin.

3) Oikea- aikaisesti

Lapsen ja perheen osallisuus tuen tarpeen arvioinnissa on keskeistä. Kun ympäristöä ja olosuhteita mukautetaan ja tukitoimia järjestetään mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, on tärkeää kuulla lasta ja hänen tilanteensa hyvin tuntevia henkilöitä. Tukea tulisi saada heti tarpeen ilmennyttyä, koska oikea-aikainen tuki auttaa erityislapsiperhettä voimaan paremmin. Hyvätkin toimet yhdellä osa-alueella voivat olla turhia, jos tukitoimet viivästyvät toisella.

Erityislasten ja perheiden palvelut ja tukitoimet perustuvat eri lakeihin. Lainsäädäntöä on paljon ja se rakentuu pirstaleisesti ja osittain myös ristiriitaisesti. Tämä vaikeuttaa lakien soveltamista. Eteen voi tulla tulkintakysymyksiä siitä, kuka on oikeutettu erityistasoiseen tukeen ja kuka ei. Tuen myöntämisen taustalla on yksilöllinen tarve, ei vakiintuneet esimerkiksi diagnooseihin pohjautuvat kategoriset käytänteet. Jos ensisijainen yleinen tuki ja peruspalvelut eivät riitä, on aina arvioitava tarve toissijaisille ja erityisille palveluille.

Pitkä aikavälin päämääränä on perheiden hyvinvoinnin lisäksi lapsen ja nuoren toimintakyvyn säilyttäminen ja jokaisen mahdollisuus kiinnittyä yhteisöön ja yhteiskuntaan. Meidän jokaisen ei tarvitse täyttää samanlaisia vaatimuksia voidaksemme olla hyvinvoivia jäseniä omissa yhteisöissämme. Tarvittavien palvelujen ja tuen mahdollistamana erilainen arki voi olla edelleen vaativaa, mutta myös omannäköistä ja hyvää.

Kirjoittaja: Niina Gråsten

Sivusto kokoaa kattavasti yhteiskunnan tarjoamia palveluita, jotka on suunnattu erityislapsiperheille yli diagnoosirajojen. Sivustosta on apua niin taipaleen alussa oleville kuin pidemmälle ehtineille, myös ammattilaiset voivat hyödyntää sivuja työnsä tukena.

Erilaisia palveluita ja sosiaalitukia on kymmeniä. Mukaan on koottu muun muassa Kelan tukia sekä kunnilta (myöhemmässä vaiheessa hyvinvointialueilta) haettavia sosiaalipalveluita ja tukia. Lisäksi tietoa on kotiin tuotavasta avusta, työelämään liittyvistä joustoista sekä liikkumisesta. Myös jaksamisesta, hyvinvoinnista ja vertaistuesta löytyy linkkejä. Tiedot on ryhmitelty aihepiireittäin. jotta ne olisivat mahdollisimman helposti löydettävissä. Esiteltävät tuet ja palvelut on kuvattu lyhyesti ja niistä saa lisätietoa linkkien kautta.

Alkuvaiheen kriisissä, mahdollisessa unenpuutteesta johtuvassa väsymyksessä ja yleisessä hämmennyksessä, on vain vähän energiaa ja aikaa etsiä tietoa. Siksi tiedon pitää olla yksinkertaista, selkeää ja helposti löydettävää.

Sivusto syntynyt vapaaehtoistyönä

Erityisperheet.fi sai alkunsa tarpeesta koota eri puolilla olevaa erityislapsiperheille suunnattua tietoa.

Lapsemme ollessa vielä vauvaikäinen saimme varmistuksen siitä, että hän on ns. erityislapsi. Uutinen herätti monenlaisia tunteita ja myös tarpeen saada asiasta lisää tietoa. Varsinainen lääketieteellinen ensitieto annettiin meille erinomaisesti, asiantuntevasti ja empaattisesti. Ensitiedon jälkeen jäimme kuitenkin asian kanssa varsin yksin. Prosessiin normaalisti kuuluva edelleen ohjaus esim. sairaalan sosiaalityöntekijän luokse jäi pois, emmekä sitä myöskään osanneet kysyä. Aloimme suunnistuksemme tuki-, palvelu- ja järjestöviidakossa omin voimin.

Kirsi kirjoittaa perheensä kokemuksista ja jatkaa:

Etsiessäni alkuvaiheessa tarvittavaa tietoa huomasin, että aiheeseen liittyvää aineistoa oli eri puolilla ja osana suuria sivustoja. Myös tietoa ensitiedon antamisesta oli paljon. Suoraan vanhemmille ja erityislapsen lähipiirille suunnattua tiivistä tietopakettia ilman diagnoosirajoja ei kuitenkaan ollut helposti saatavissa. Koska olen koulutukseltani informaatikko, mielessäni alkoi itää ajatus mahdollisimman selkeän sivuston rakentamisesta erityislapsen vanhempien alkutaipaleelle. Halusin jakaa oppimaani ja kokemaani ja helpottaa muiden vanhempien tietä.

Sinulle

Ihana ja erityinen

Tuntuu ehkä siltä, että mikään ei koskaan enää palaa normaaliksi. Tuttu elämäsi on viety yhtäkkiä tai pikkuhiljaa raottamalla ja suunnistat vieraassa maassa, ilman karttaa, kompassia ja kieltä. Välillä ehkä unohdat ja sitten taas muistat. Erityislapsi. Minun lapseni on erityislapsi.

Sinä selviät kyllä

Elämäsi tulee normaaliksi, ei varmaankaan entiselleen, mutta tavalliseksi, sinulle. Opit elämään uuden elämäsi kanssa, opit luovimaan ja hyväksymään. Opit taas nauramaan ja iloitsemaan. Elämästäsi, Lapsestasi. Sinun ihanasta ja erityisestä.

Kirjoittaja: Kirsi Vierula

Jos asia ei selviä keskustellen kyseisen yksikön henkilökunnan kanssa, on huoltajien mahdollista tehdä asiasta muistutus toiminnasta sairaalan johtajalle, kunnan varhaiskasvatusjohtajalle tai kunnan sivistysjohtajalle.

Muistutuksen voi tehdä vapaamuotoisena kirjeenä. Siinä on annettava selkeä kuvaus asiasta, josta haluat tehdä muistutuksen. Muistutukseen on vastattava kohtuullisessa ajassa (pääsääntöisesti 1 – 4 viikkoa) perusteltu vastaus, josta selviää, miten muistutusasiaa on toimipaikassa selvitetty ja millaisiin jatkotoimiin muistutus on mahdollisesti johtanut. Muistutukseen annettuun vastaukseen ei saa hakea muutosta valittamalla.

Muistutuksen tekeminen ei rajoita oikeuttasi hakea muutosta tai oikeuttasi kannella asiasta valvontaviranomaisille. Kunnan potilasasiamies tai sosiaaliasiamies avustaa tarvittaessa muistutuksen tekemisessä sekä neuvoo lainsäädännön soveltamiseen liittyvissä asioissa.

Mikäli olet tehnyt muistutuksen, odota muistutusvastauksen saapumista, ennen kuin ryhdyt mahdollisiin muihin toimenpiteisiin, sillä asia saattaa ratketa jo muistutusvastauksessa. Jos et ole tyytyväinen muistutukseen saamaasi vastaukseen, voit tehdä kantelun valvontaviranomaiselle (aluehallintovirasto (avi.fi), Valvira). Jos kanteluasiassa ei ole tehty muistutusta, valvontaviranomainen voi siirtää asian käsiteltäväksi muistutuksena ko. toimipaikassa. Siirtämisestä ilmoitetaan kantelun tekijälle.

Kantelu

Kantelu aluehallintovirastoon tai Valviraan

Kuka tahansa voi kannella viranomaisen lainvastaisesta toiminnasta tai velvollisuuksien laiminlyönnistä. Hallintokantelun voi tehdä myös viranomaisen järjestämisvastuulle kuuluvan tehtävän hoitamisesta, vaikka tehtävää hoitaisi yksityinen palveluntuottaja, kuten yksityinen päiväkoti tai yksityinen koulu. Kantelu tehdään valvontaviranomaiselle (aluehallintovirasto, Valvira).

Kantelu tehdään kirjallisesti. Valvontaviranomaisen suostumuksella kantelun voi poikkeustilanteissa tehdä suullisesti. Aluehallintovirastolle tehtävän kantelun ohjeet saat oman alueesi aluehallintovirastosta. Valviralle teet kantelun sähköisessä asioinnissa. Sähköisen asioinnin käyttö edellyttää kirjautumista, johon voit käyttää verkkopankkitunnuksia, mobiilivarmennetta tai Katso-tunnistautumista. Sähköisen kantelun kysymykset ohjaavat sinua riittävien tietojen antamiseen kantelun käsittelemiseksi. Kantelun voit tehdä myös alla olevalla lomakkeella tai vapaamuotoisena, jolloin siitä tulee ilmetä lomakkeessa mainitut asiat.

Kantelussa sinun tulee esittää käsityksesi siitä, millä perusteella pidät menettelyä virheellisenä ja tapahtuman ajankohdasta. Yli kaksi vuotta vanhoja asioita ei käsitellä ilman erityistä syytä.

Sosiaaliasiamies kunnallisessa sosiaalihuollossa

Kunnan on nimettävä sosiaaliasiamies. Sosiaaliasiamies voi olla kahden tai useamman kunnan yhteinen. Sosiaaliasiamies palvelee sekä julkisen että yksityisen sosiaalihuollon asiakkaita. Lasten tapauksessa mm. varhaiskasvatuksen tai vammaispalvelujen asiakkaita.

Kunnan sosiaaliasiamies toimii asiakkaan oikeuksien edistämiseksi

• tiedottamalla asiakkaan oikeuksista
• neuvomalla asiakkaan asemasta ja oikeuksista
• neuvomalla muistutuksen laatimisessa
• raportoimalla asiakkaan aseman ja oikeuksien kehittymisestä vuosittain kunnanhallitukselle
• edistämällä muilla tavoin sosiaalihuollon asiakkaan oikeuksien toteutumista.

Sosiaaliasiamiehen yhteystiedot saa kunnan puhelinkeskukselta, neuvonnasta, sosiaalivirastosta, kunnan verkkosivulta tai puhelinluettelosta.

Potilasasiamies terveydenhuollossa

Ollessaan tyytymätön saamansa hoitoon tai kohteluun potilas voi ottaa yhteyttä terveydenhuollon toimintayksikön potilasasiamieheen ja saada neuvoa, miten hän saa asiansa selvitettyä.

Potilasasiamiehen avun on oltava käytettävissä jokaisessa terveydenhuollon toimintayksikössä, kuten terveyskeskuksissa, keskussairaaloissa, yksityisillä terveysasemilla sekä toimintayksiköissä, joissa tarjotaan terveydenhuollon palveluja, esimerkiksi vanhainkodeissa. Yksi potilasasiamies voi toimia useammassa yksikössä.

Potilasasiamies

• neuvoo ja avustaa muistutusten teossa
• tiedottaa ja neuvoo potilaan oikeuksista ja asemasta
• edistää muilla tavoin potilaan oikeuksien toteutumista.

Potilasasiamiehen yhteystiedot saa kyseisestä terveydenhuollon toimintayksiköstä.

Vammaisjärjestöjen asiantuntijat ja lakimiehet Useilla vammais- ja potilasjärjestöillä on asiantuntijoita sekä lakimiehiä. Kannattaa olla heihin yhteyttä lapsen asiaan liittyen.

Kirjoittaja Annika Tyysniemi, Oikeuksienvalvonnan asiantuntija, Näkövammaisten liitto