Jokainen lapsi tarvitsee kavereita. Kaverien kanssa jaetaan lapsuuden riemuja ja opitaan elämisen taitoja. Ne tukevat sosiaalisten taitojen oppimista, minäkuvaa ja luovat hyvinvointia. Ihmisenä olon perustarpeeseen kuuluu tarve vastavuoroisiin ystävyyssuhteisiin ja monien ihmisten kanssa muodostettuihin vertaissuhteisiin. Vertaissuhteet muodostuvat lapsella usein miten päiväkodissa, koulussa ja kotipihan leikeissä. Pitkäaikaissairaan tai vammaisen lapsen ja nuoren kaverisuhteiden syntymisessä ja ylläpidossa voi olla erilaisia haasteita, mutta ne eivät ole ylitsepääsemättömiä.
Monet vanhemmat kantavat huolta siitä, että oma lapsi ei löydä ystävää, saa kutsua syntymäpäiville tai kukaan ei tule hakemaan ulos. Mahdollinen yksinäisyys surettaa lasta ja hän tarvitseekin vanhemmalta paljon tukea ja kannustusta. Syyt kaverisuhteiden vaikeutumiseen voivat olla monenlaisia. Voi olla, että sairaus estää läsnäolon esimerkiksi infektioriskin vuoksi. Tai lapsi ei kommunikoi tavalliseen tapaan puheella ja tarvitsee toisen ihmisen apua itsensä ilmaisuun. Liikuntavamma voi taas johtaa siihen, että muut juoksevat välitunnilla niin nopeasti, ettei lapsi ehdi mukaan. Näihin osallistumisen haasteisiin täytyy miettiä yksilöllisiä ratkaisuja.
Meidän aikuisten tulee olla erityisen herkillä tuntosarvilla ja havainnoida tilanteita. Mikä auttaisi lasta kohtaamaan toisen? Mitä asioita meidän tulisi helpottaa? Avuksi vanhemmat voivat pyytää lapsen lähellä työskenteleviä ammattilaisia: opettajaa, lastentarhanopettajaa, terapeutteja. Ja ottaa avuksi myös naapurit, mummit ja kummit.
Lapsen sairaudesta tai vammasta kertominen voi helpottaa ennakkoluuloja. Tätä kannattaa arvioida tilannekohtaisesti. Ainakin silloin kun vamma näkyy ulospäin, lasten kysymyksiin tulee vastata ja kertoa mitkä asiat helpottavat mukana oloa. Joissakin tilanteissa lapselle voi olla helpottavaa tulla kohdatuksi omana itsenä ilman, että sairaudesta jutellaan sen enempää.
Lapsen omia taitoja sosiaaliseen vuorovaikutukseen voi tukea kotona toimimalla yhdessä erilaisissa perheen tilanteissa ja liikkumalla aktiivisesti kodin ulkopuolella jos se on mahdollista. Hyvät harrastukset tukevat nekin lapsen itsetuntoa. Omalla esimerkillä voi yrittää vaikuttaa esimerkiksi naapuruston ilmapiiriin ja kutsua itse kaikki lapset syntymäpäiville. Yhteinen retki makkaranpaistoon tai pihatalkoot, jossa kaikki ovat mukana voivat lieventää ennakkoluuloja ja auttaa alkuun.
Monet perheet osallistuvat sopeutumisvalmennuskursseille ja lapsen tavoitteena on löytää kaveri. Kurssit voivat auttaa kaverin löytämisessä ja ainakin sieltä saa vinkkejä toisilta vanhemmilta, kuinka he ovat asiaan vaikuttaneet.