Arjessa on hyvä olla mielekästä tekemistä. Työelämään tai muuhun päiväaikaiseen toimintaan osallistuminen tuo tullessaan merkityksellisyyden tunnetta, jossa voi toteuttaa itseään ja jonka kautta voi olla osa yhteisöä. Omannäköinen ja mielekäs arki voi sisältää palkkatyötä, työ- tai päivätoimintaa, opiskelua, aktiivista harrastamista tai vaikka vapaaehtoistyötä.
Jokaisen käsitys hyvästä arjesta on yksilöllinen. Kaikilla nuorilla ei ole heti selkeää suunnitelmaa tulevaisuudelle. Oman suunnan löytyminen voi kestää ja suunta voi muuttua ajan kuluessa. Onneksi on olemassa vaihtoehtoja ja mikään ratkaisu ei tarvitse olla lopullinen.
Palkkatyö
Vamma tai sairaus voi alentaa työ- ja toimintakykyä, mutta se ei tarkoita työkyvyttömyyttä tai aina edes osatyökykyisyyttä. Työkykyä tukevia mahdollisuuksia on runsaasti. Työelämään pääseminen voi edellyttää lääkinnällistä tai ammatillista kuntoutusta tai työ- ja elinkeinotoimiston tukea.
Erilaiset työllistämisen tukimuodot helpottavat toimimista työpaikalla sekä kannustavat työnantajia työllistämiseen. Tukimuotoja ovat esimerkiksi:
- palkkatuki
- työhön valmennus
- työolosuhteiden järjestelytuki
- työkokeilu siirtymätyö
Toimeentulo voi olla heikentynyt sairauden tai vamman vuoksi ja silloin nuori oikeutettu sosiaalietuksiin.
Tuki työnantajalle
Työnantajan on mahdollista saada tietoa ja tukea vammaisen, osatyökykyisen tai pitkäaikaissairaan henkilön rekrytointiin ja työsuhteeseen. Esimerkiksi työhönvalmentaja voi auttaa sopivien työtehtävien räätälöinnissä sekä perehdytyksessä. Apuvälineisiin tai työympäristön mukautuksiin voi taas hakea työolosuhteiden järjestelytukea.
Lähteet ja lisätietoa
Kuntoutussäätiön ylläpitämän Tie työelämään -sivulla kerrotaan kattavasti työllistymisen tukemisen, kuntoutuksen ja koulutuksen eri vaihtoehdoista sekä toimeentulosta ja etuuksista. (Linkki aukeaa uuteen ikkunaan Kohti työelämää sivulle.)
Lisää tietoa työkyvyttömyyseläkkeestä, työskentelystä työkyvyttömyys eläkkeellä sekä opiskelusta työkyvyttömyyseläkkeellä löytyy Kelan sivuilta. (Linkit aukeavat uusiin ikkunoihin Kelan sivuille.)
Vates säätiön sivuilta löytyy kattavasti tietoa tukimuodoista työtekijälle ja työnantajalle. (Linkit aukeavat uusiin ikkunoihin Vates säätiön sivuille.)
Tietoa työnantajalle osatyökyisen henkilön rekrytoinnista, tuista löytyy iisisti töihin -oppaasta (linkki aukeaa uutteen ikkunaan oppaan sivuille) sekä Vammaiset henkilöt työelämässä ja asiakkaina -tietopaketista (linkki aukeaa oppaan PDF -versioon uuteen ikkunaan.)
Työtoiminta ja päivätoiminta
Työtoimintaa järjestetään kuntien ylläpitämissä työ- ja toimintakeskuksessa. Työtoiminnan muotoja ovat työkeskuksissa tehtävä työtoiminta sekä työpaikoilla järjestettävä avotyötoiminta.
Toimintakeskuksissa järjestetään myös päivätoimintaa, jossa ei tehdä varsinaisia työtehtäviä, vaan se on virikkeitä antavaa toimintaa. Päivätoiminta on tarkoitettu enemmän tukea tarvitseville ja se voi sisältää vuorovaikutustaitojen ja jokapäiväisen elämän taitojen harjoittelua, luovaa toimintaa, ulkoilua ja muuta liikuntaa, opetusta, yksinkertaisia työtehtäviä ja virkistystoimintaa.
Lisätietoa
Työ- ja päivätoiminnasta kerrotaan Tukiliiton sivuilta (Linkki aukeaa uutteen ikkunaan Tukiliiton sivuille.)
Työstä ja työtoiminnasta kerrotaan Vammaispalvelujen käsikirjassa. (Linkki aukeaa uuteen ikkunaan THL.n sivuille.)
Vapaaehtoistoiminta
Useat tutkimukset osoittavat, että vapaaehtoisuus lisää sekä vapaaehtoistoiminnan kohteen että sen tekijän hyvinvointia. Vapaaehtoisuus on mahdollistava puite niin henkilökohtaiselle kuin yhteisölliselle muutokselle, ja se tähtää aina yleiseen ja yhteiseen hyvään. Vaikka toiminta kohdistuisi yksittäiseen ihmiseen, sen vaikutukset ulottuvat myös yksilön ulkopuolelle. Vapaaehtoisuus on tuottavaa ja palkitsevaa, ja se yhdistää ihmisiä yhteisöissä.
Vapaaehtoinen saa osallistumisestaan merkityksellisyyden ja osallisuuden kokemuksia, mikä voi parantaa hänen omaa terveyttään. Vapaaehtoistyö vahvistaa minäkuvaa, itseilmaisua ja identiteettiä sekä kehittää taitoja ja auttaa oppimaan uutta. (SOSTE)
Vapaaehtoistoimintaa toteuttavat niin julkiset kuin yksityiset tahot sekä järjestöt. Vapaaehtoistoiminnan muodot voivat olla hyvin erilaisia esim. avustamista tapahtumissa, keräyksiin tai talkoisiin osallistumista, kerhon ohjaamista, vertaistoimintaa. Toimintaa voi sitoutua mukaan pitkäkestoisesti, mutta tarjolla on myös ”keikkaluonteista” toimintaa, johon voi olla helpompi lähteä mukaan, jos organisaatio ei ole entuudestaan tuttu.
Lisätietoa
Vapaaehtoistoiminnan tehtäviin eri paikkakunnilla kerrotaan vapaaehtoistyö.fi -sivulla. (Linkki aukeaa uuteen ikkunaan vapaaehtoistyö.fi -sivuille.)
Perheen palvelupolun taustajärjestöjen vapaaehtoistoiminnan mahdollisuuksista kerrotaan lisää järjestöjen palvelut -sivulla. (Linkki aukeaa uuteen ikkunaan Perheen palvelupolku sivuilla.)
Päivätoiminta ja eläkeputki – vai opiskelu ja työelämä?
Vamlasin Nuorissa vaikuttajissa toimiva Joonatan Pälkäs kirjoittaa työelämätaidoista ja työelämän esteettömyydestä sekä asenteista.
Jos nuori ei pääse kiinni työelämään, hän on vaarassa passivoitua, syrjäytyä ja masentua. Verkostot kutistuvat olemattomiksi, ja päivät menevät yksin kotona. Samalla työelämä menettää osaavia ja motivoituneita työntekijöitä ja yhteiskunta itsenäisiä veronmaksajia.
Joonatan Pälkäs
Joonatan Pälkäs kuuluu Vamlasin Nuoriin vaikuttajiin, jossa nuorten asiantuntijoiden kanssa kehitetään työelämää, opiskelua, yrittäjänä toimimista ja yhteiskunnallista vaikuttamista koskevaa toimintaa.
Olen itse kokenut, miten helposti passivoituminen tapahtuu.
Kun kirjoitin vuonna 2013 ylioppilaaksi, olin muutaman vuoden ilman opiskelupaikkaa tai työtä. Jokainen päivä oli edellisen kaltainen: heräsit myöhään, treenasit ja söit – eikä elämässä sitten muuta ollutkaan. Näin voi pudota totaalisesti yhteiskunnasta.
Onneksi oma elämäni sai toisen suunnan.
Työelämätaitojen opetus kouluihin
Työ on toimivan yhteiskunnan edellytys ja yksi keskeinen ihmisarvon mitta. Iso osa vammaisista ja pitkäaikaissairaista nuorista haluaa opiskella ja valmistua ammattiin, jos siihen kannustetaan ja annetaan mahdollisuus.
Vammaisten ihmisten työllistämisen pitäisi lähteä liikkeelle jo koulusta, myös erityiskouluista. Työelämän säännöistä, cv:n laatimisesta ja työhaastatteluun valmistautumisesta sekä työyhteisössä toimimisesta pitäisi puhua ihan viimeistään yläkoulussa, kun nuoret lähtevät hakemaan kesätöitä.
Tämä kuvio toimii kahteen suuntaan. Yhtäältä nuorilla on paremmat mahdollisuudet päästä töihin. Toisaalta tiedon ja taitojen karttuminen lisää työelämän imua. Jo muutaman viikkotunnin osa-aikatyö tuo elämään rytmiä, verkostoja ja merkityksellisyyttä.
Suurin osa erityiskoulujen oppilaista ohjataan kuitenkin päivätoimintaan ja eläkeputkeen. Eläke on tietysti kiva juttu, ja monille ainoa mahdollinen tulonlähde. Se kuitenkin passivoi myös niitä, joilla olisi muitakin mahdollisuuksia. Saatat olla mukana päivätoiminnassa – pelailla jotakin ja maalailla omaksi iloksesi – mutta tunnetko itsesi merkitykselliseksi? Tuskin.
Lasten potentiaali pitäisikin tunnistaa koulussa jo varhain. Tämä vaatii tietysti enemmän ammattilaisia katsomaan ihmisiä kokonnaisvaltaisesti ja ajan kanssa. Näkemään lasten vahvuudet, tsemppaamaan ja ohjaamaan heitä yksilöllisesti. Jokaiselle ihmiselle pitäisi antaa mahdollisuus osallistua yhteiskuntaan hänelle luontevalla ja mahdollisella tavalla.
Haasteina esteettömyys ja asenteet
Työn tekemisen kynnys madaltuisi, jos esteettömiä tiloja olisi enemmän ja ennakkoluuloja vähemmän. Parempaan suuntaan on menty, mutta kehitettävää riittää.
Esteettömyys ei ole edelleenkään itsestäänselvyys. Muutama työpaikka on jäänyt itseltänikin hakematta tai mennyt sivu suun, kun toimitiloissa ei ole ollut hissiä tai inva-WC:tä.
Toinen haaste on asenteet. Monilla työnantajilla on niin suuria ennakkoluuloja, ettei vammaisen nuoren työllistämistä uskalleta lähteä edes kokeilemaan. Toivonkin, että vammaisuus olisi tulevaisuudessa vain yksi erilaisuus muiden joukossa – jokainen ihminenhän on omanlaisensa ja siten erilainen kuin muut. Vammaisuus normalisoituu (vain) sitä mukaa, kun vammaisia ihmisiä näkyy enemmän katukuvassa, oppilaitoksissa ja työpaikoilla.
Haaveena koulukuraattorin työ
Olen itse käynyt “normaalikoulun” ja tullut nähdyksi siellä vahvuuksieni, en liikuntarajoitteeni kautta. Matkan varrella minua ovat kannustaneet opettajat, vanhemmat ja terapeutit. Asenne ja motivaatio ovat ratkaisseet, mutta apu ja tuki oman tien ja uran hakemisessa on ollut tärkeää.
Oma työkokemukseni muodostuu puolen vuoden osa-aikaisesta palkkatyöstä, työkokeilusta sekä kahdesta erityiskoulussa tekemästäni työharjoittelusta. Kaikki nämä kokemukset ovat olleet hyviä ja merkityksellisiä.
Erityisen mielekkäitä olivat työharjoittelut erityiskouluissa. Tunsin olevani hyvä ja hyödyllinen koulunkäynnin ohjaajana, sain sisältöä päiviini ja myös fiiliksen siitä, että haluan tätä lisää.
Opiskelen nyt toista vuotta sosionomiksi Satakunnan ammattikorkeakoulussa. Haluaisin päästä töihin koulukuraattoriksi tai -sosionomiksi.
Haluan olla tekemisissä lasten ja nuorten kanssa: olla vahvistamassa heidän minäkuvaansa ja itsevarmuuttaan ja auttaa heitä löytämään omat vahvuutensa. Tiedän omasta kokemuksesta, mitä he käyvät läpi, ja pystyn sparrailemaan heitä sen mukaan.
Joonatan Pälkäs
Porissa asuva Joonatan Pälkäs (26) opiskelee sosionomiksi Satakunnan ammattikorkeakoulussa. Hän nimeää harrastuksikseen kuntosalin, ulkoilun ja uimisen. Joonatan toimii myös Porin Palloilijoissa seuran puheenjohtajana ja joukkueenjohtajana.