Palvelut

Nuoren ammatillinen kuntoutus suunnitellaan aina yksilöllisesti ja tavoitteet määritellään yhdessä nuoren kanssa. Hakiessa ei tarvitse vielä tietää minkälaista kuntoutusta hakee. Kela auttaa valitsemaan oikean kuntoutusmuodon. Lue lisää nuoren ammatillisesta kuntoutuksesta Kelan sivuilta ja Kelan Nuorelle tukea tulevaisuuden suunnitteluun -esitteestä. (Linkit aukeavat uusiin ikkunoihin Kelan sivuille.)

NUOTTI -valmennus

NUOTTI -valmennus on tarkoitettu 16-29 vuotiaille nuorille, joilla ei ole opiskelu- tai työpaikkaa tai opinnot ovat vaarassa keskeytyä ja joiden toimintakyky on heikentynyt. Valmennuksessa nuori saa itselleen henkilökohtaisen valmentajan. Valmentaja tapaa tarvittaessa myös nuoren kanssa työskenteleviä ammattilaisia nuoren omassa arkiympäristössä. Nuotti valmennuksen tavoitteena on saada nuori kiinnostumaan elämäntilanteestaan, taidoistaan, vahvuuksista ja tulevaisuuden suunnittelusta sekä opiskeluun tai työelämään suuntautumisesta. Lisätietoa NUOTTI-valmennuksesta löytyy Kelan -sivuilta ja Kelan NUOTTI -esitteestä. (Linkit aukeavat uusiin ikkunoihin Kelan sivuille.)

Oma väylä -kuntoutus

Oma väylä -kuntoutus on neuropsykiatrista kuntoutusta, joka on kohdennettu opiskelemaan tai työelämään tähtääville tai siellä jo oleville 16–29-vuotiaille nuorille. Kuntoutus sisältää yksilö- ja ryhmätapaamisia, joissa tavoitteena on kehittää opiskelu- ja työelämä valmiuksia ja taitoja. Oma väylä kuntoutukseen voi hakea, jos nuorella on autisminkirjon häiriö ilman kognitiivisen kehityksen häiriöitä (Aspergerin oireyhtymä) tai aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö (ADHD tai ADD). Lisää tietoa Oma väylä kuntoutuksesta löytyy Kelan sivuilta. (Linkki aukeaa uuteen ikkunaan Kelan sivuille.)

Tavallisimpia kuntoutusmuotoja ovat fysioterapia, toimintaterapia, puheterapia, neuropsykologinen kuntoutus sekä lääkehoito. Lisäksi sopeutumisvalmennus voi edistää lapsen ja perheen hyvinvointia. Sopeutumisvalmennuksella tarkoitetaan lapsen tai nuoren perheelle järjestettävää kurssitoimintaa, missä tarjotaan tietoa ja vertaistukea kaikille perheenjäsenille.  Lasta ja perhettä ei sananmukaisesti vaadita sopeutumaan, vaan opetellaan kuntoutumisen avulla elämään lapsen ja perheen näköistä elämää. Tämä mahdollistuu tiedon, näkökulmien ja vinkkien saamisen kautta. Esimerkiksi löytämällä käytännön haasteisiin erilaisia ratkaisuja. Tarkoituksena on tarjota tukea kuntoutumiseen ja oman näköisen arjen rakentamiseen vammasta huolimatta.

Suomalainen kuntoutus on monikanavainen kuntoutuksen järjestämisen ja rahoituksen suhteen. Sitä järjestävät terveydenhuolto, sosiaali- ja koulutoimi, sekä Kela ja vakuutusyhtiöt ja järjestöt. Voit tutustua järjestöjen kuntoutusta tukeviin palveluihin täältä (linkki avautuu uuteen välilehteen)

Lisätietoa:

• Mitä on lasten kuntoutus?, (Linkki aukeaa Terveyskylä.fi-sivulle)
• Lapsen ja nuoren hyvä kuntoutus, Valtakunnallisen lasten ja nuorten kuntoutuksen julkaisema kirja 2021
• Arki kuntouttaa – vinkkejä kotiin, (Linkki aukeaa Terveyskylä.fi-sivulle)

Lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälinepalvelut ovat osa terveydenhuollon palveluita. Lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälinepalveluita säätelevät samat säädökset kuin muutakin terveydenhuoltoa. Apuvälinearviointi ja apuvälineen valinta tulee tehdä yksiöllisen arvioinnin perusteella yhteistyössä lapsen perheen kanssa. Apuvälineen luovuttamisen perusteena on sairaudesta, vammasta tai kehitysviiveestä johtuva toimintakyvyn alentuminen. Oikein valittu apuväline edistää lapsen kuntoutumista, tukee, ylläpitää tai parantaa toimintakykyä arjen toiminnoissa. Lue lisää valtakunnalliset apuvälineiden luovutusperusteet -oppaasta (linkki aukeaa uuteen välilehteen STM:n sivulle)

Palvelujen piiriin pääseminen voi olla haasteellista, jos perheen asioista vastamaan ei löydy selkeää vastuutahoa. Perhe voi pudota eri sektoreiden ja palvelujen välisiin kuiluihin ja päätyä pompoteltavaksi taholta toiselle.  Jokaisella ammattilaisella on mahdollisuus ottaa vastaan tukea tarvitseva perhe ja varmistaa perheen pääsy palvelupolun alkuun. Moniammatillinen yhteistyö ammattilaisten välillä lisää mahdollisuuksia toimia perheen hyväksi useissa asioissa. Tällöin tuen saaminen ei ole riippuvainen vain perheen kohtaavan ammattilaisen osaamisesta tai työnkuvasta. Myös hyvin järjestetty palveluohjaus auttaa perhettä pääsemään tuen piiriin.

Jos perhe jää vaille palveluja, on riskinä vanhempien voimavarojen loppuminen. Tämä voi johtaa kasaantuviin ongelmiin ja lopulta vanhemman uupumukseen. Joissain tapauksissa tuen hakeminen vaatii vanhempien aikaa ja resursseja niin paljon, että perhe katsoo paremmaksi jättäytyä palvelujen ulkopuolelle. Näiden kehityskulkujen seurauksena palveluihin hakeudutaan vasta siinä vaiheessa, kun asiat ovat monimutkaistuneet pitkään. Usein tilanteiden kärjistyessä päädytään viimesijaisiin palveluihin peruspalvelujen sijaan. Perheen jaksamisen ja hyvinvoinnin kannalta on ensiarvoisen tärkeää löytää palvelujen äärelle heti kun tuen tarve ilmenee.

Erityislapsiperheiden palveluissa täytyy entistä enemmän kiinnittää huomiota ennaltaehkäiseviin ja kokonaisvaltaisiin tukiratkaisuihin. Erilaiset tuen tarpeet ilmenevät yleensä elämän kolmella keskeisellä osa-alueella, SISOTE-kentässä. Tuen ja palvelujen tarvetta tulisi tarkastella kokonaisvaltaisesti ja yhtäaikaisesti kaikissa näissä. Tuen vaikuttavuutta lisää perheiden, lasten ja nuorten tarvitseman tuen vieminen osaksi heidän omia yhteisöjään ja toimintaympäristöjään.

SISOTE-kentän huomioivan tuen tulisi rakentua:

1) Kokonaisvaltaisesti

Kokonaisvaltaisen tuen puute voi aiheuttaa epätasapainotilan, jossa lapsen tai nuoren oireilu yhdellä elämän osa-alueella voi aiheutua kuormittumisesta toisella. Näin käy, kun kokonaiskuormitus kasvaa liian suureksi. Jos keskitytään näkyviin haasteisiin, ei välttämättä löydetä pysyviä ratkaisuja nuoren tilanteeseen.

2) Pitkäkestoisesti

Tuen tulee olla pitkäkestoista, koska erityispiirteiden aiheuttamat haasteet ilmenevät vuorovaikutuksessa henkilön elinympäristön kanssa. Tämä aiheuttaa vahvempaa tuen tarvetta varsinkin elämän muutosvaiheisissa, nivelkohdissa kuten lapsen siirtyessä luokka-asteelta toiselle. Joskus tuen tarpeet muuttuvat arkipäiväisten muutosten seurauksena, vaikka muutokset näyttäisivät varsin pieniltä ulkoapäin katsottuna. Jos löydetään sopivat tukimuodot ja ratkaisut yhdellä osa-alueella, voidaan tuen tarpeita arvioida paremmin toisellakin.

3) Oikea- aikaisesti

Lapsen ja perheen osallisuus tuen tarpeen arvioinnissa on keskeistä. Kun ympäristöä ja olosuhteita mukautetaan ja tukitoimia järjestetään mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, on tärkeää kuulla lasta ja hänen tilanteensa hyvin tuntevia henkilöitä. Tukea tulisi saada heti tarpeen ilmennyttyä, koska oikea-aikainen tuki auttaa erityislapsiperhettä voimaan paremmin. Hyvätkin toimet yhdellä osa-alueella voivat olla turhia, jos tukitoimet viivästyvät toisella.

Erityislasten ja perheiden palvelut ja tukitoimet perustuvat eri lakeihin. Lainsäädäntöä on paljon ja se rakentuu pirstaleisesti ja osittain myös ristiriitaisesti. Tämä vaikeuttaa lakien soveltamista. Eteen voi tulla tulkintakysymyksiä siitä, kuka on oikeutettu erityistasoiseen tukeen ja kuka ei. Tuen myöntämisen taustalla on yksilöllinen tarve, ei vakiintuneet esimerkiksi diagnooseihin pohjautuvat kategoriset käytänteet. Jos ensisijainen yleinen tuki ja peruspalvelut eivät riitä, on aina arvioitava tarve toissijaisille ja erityisille palveluille.

Pitkä aikavälin päämääränä on perheiden hyvinvoinnin lisäksi lapsen ja nuoren toimintakyvyn säilyttäminen ja jokaisen mahdollisuus kiinnittyä yhteisöön ja yhteiskuntaan. Meidän jokaisen ei tarvitse täyttää samanlaisia vaatimuksia voidaksemme olla hyvinvoivia jäseniä omissa yhteisöissämme. Tarvittavien palvelujen ja tuen mahdollistamana erilainen arki voi olla edelleen vaativaa, mutta myös omannäköistä ja hyvää.

Kirjoittaja: Niina Gråsten

Jos asia ei selviä keskustellen kyseisen yksikön henkilökunnan kanssa, on huoltajien mahdollista tehdä asiasta muistutus toiminnasta sairaalan johtajalle, kunnan varhaiskasvatusjohtajalle tai kunnan sivistysjohtajalle.

Muistutuksen voi tehdä vapaamuotoisena kirjeenä. Siinä on annettava selkeä kuvaus asiasta, josta haluat tehdä muistutuksen. Muistutukseen on vastattava kohtuullisessa ajassa (pääsääntöisesti 1 – 4 viikkoa) perusteltu vastaus, josta selviää, miten muistutusasiaa on toimipaikassa selvitetty ja millaisiin jatkotoimiin muistutus on mahdollisesti johtanut. Muistutukseen annettuun vastaukseen ei saa hakea muutosta valittamalla.

Muistutuksen tekeminen ei rajoita oikeuttasi hakea muutosta tai oikeuttasi kannella asiasta valvontaviranomaisille. Kunnan potilasasiamies tai sosiaaliasiamies avustaa tarvittaessa muistutuksen tekemisessä sekä neuvoo lainsäädännön soveltamiseen liittyvissä asioissa.

Mikäli olet tehnyt muistutuksen, odota muistutusvastauksen saapumista, ennen kuin ryhdyt mahdollisiin muihin toimenpiteisiin, sillä asia saattaa ratketa jo muistutusvastauksessa. Jos et ole tyytyväinen muistutukseen saamaasi vastaukseen, voit tehdä kantelun valvontaviranomaiselle (aluehallintovirasto (avi.fi), Valvira). Jos kanteluasiassa ei ole tehty muistutusta, valvontaviranomainen voi siirtää asian käsiteltäväksi muistutuksena ko. toimipaikassa. Siirtämisestä ilmoitetaan kantelun tekijälle.

Kantelu

Kantelu aluehallintovirastoon tai Valviraan

Kuka tahansa voi kannella viranomaisen lainvastaisesta toiminnasta tai velvollisuuksien laiminlyönnistä. Hallintokantelun voi tehdä myös viranomaisen järjestämisvastuulle kuuluvan tehtävän hoitamisesta, vaikka tehtävää hoitaisi yksityinen palveluntuottaja, kuten yksityinen päiväkoti tai yksityinen koulu. Kantelu tehdään valvontaviranomaiselle (aluehallintovirasto, Valvira).

Kantelu tehdään kirjallisesti. Valvontaviranomaisen suostumuksella kantelun voi poikkeustilanteissa tehdä suullisesti. Aluehallintovirastolle tehtävän kantelun ohjeet saat oman alueesi aluehallintovirastosta. Valviralle teet kantelun sähköisessä asioinnissa. Sähköisen asioinnin käyttö edellyttää kirjautumista, johon voit käyttää verkkopankkitunnuksia, mobiilivarmennetta tai Katso-tunnistautumista. Sähköisen kantelun kysymykset ohjaavat sinua riittävien tietojen antamiseen kantelun käsittelemiseksi. Kantelun voit tehdä myös alla olevalla lomakkeella tai vapaamuotoisena, jolloin siitä tulee ilmetä lomakkeessa mainitut asiat.

Kantelussa sinun tulee esittää käsityksesi siitä, millä perusteella pidät menettelyä virheellisenä ja tapahtuman ajankohdasta. Yli kaksi vuotta vanhoja asioita ei käsitellä ilman erityistä syytä.

Sosiaaliasiamies kunnallisessa sosiaalihuollossa

Kunnan on nimettävä sosiaaliasiamies. Sosiaaliasiamies voi olla kahden tai useamman kunnan yhteinen. Sosiaaliasiamies palvelee sekä julkisen että yksityisen sosiaalihuollon asiakkaita. Lasten tapauksessa mm. varhaiskasvatuksen tai vammaispalvelujen asiakkaita.

Kunnan sosiaaliasiamies toimii asiakkaan oikeuksien edistämiseksi

• tiedottamalla asiakkaan oikeuksista
• neuvomalla asiakkaan asemasta ja oikeuksista
• neuvomalla muistutuksen laatimisessa
• raportoimalla asiakkaan aseman ja oikeuksien kehittymisestä vuosittain kunnanhallitukselle
• edistämällä muilla tavoin sosiaalihuollon asiakkaan oikeuksien toteutumista.

Sosiaaliasiamiehen yhteystiedot saa kunnan puhelinkeskukselta, neuvonnasta, sosiaalivirastosta, kunnan verkkosivulta tai puhelinluettelosta.

Potilasasiamies terveydenhuollossa

Ollessaan tyytymätön saamansa hoitoon tai kohteluun potilas voi ottaa yhteyttä terveydenhuollon toimintayksikön potilasasiamieheen ja saada neuvoa, miten hän saa asiansa selvitettyä.

Potilasasiamiehen avun on oltava käytettävissä jokaisessa terveydenhuollon toimintayksikössä, kuten terveyskeskuksissa, keskussairaaloissa, yksityisillä terveysasemilla sekä toimintayksiköissä, joissa tarjotaan terveydenhuollon palveluja, esimerkiksi vanhainkodeissa. Yksi potilasasiamies voi toimia useammassa yksikössä.

Potilasasiamies

• neuvoo ja avustaa muistutusten teossa
• tiedottaa ja neuvoo potilaan oikeuksista ja asemasta
• edistää muilla tavoin potilaan oikeuksien toteutumista.

Potilasasiamiehen yhteystiedot saa kyseisestä terveydenhuollon toimintayksiköstä.

Vammaisjärjestöjen asiantuntijat ja lakimiehet Useilla vammais- ja potilasjärjestöillä on asiantuntijoita sekä lakimiehiä. Kannattaa olla heihin yhteyttä lapsen asiaan liittyen.

Kirjoittaja Annika Tyysniemi, Oikeuksienvalvonnan asiantuntija, Näkövammaisten liitto